360-videot

360-videot ovat kovaa vauhtia tulossa suureksi internetin ja sosiaalisen median trendiksi. Kyseessä on uusi videomuoto, jossa käyttäjä voi katsella ympärilleen ja pyörittää katselunäkymää. Katselunäkymää voidaan kääntää esim. hiiren, näppäimistön, puhelinta/tablettia kääntämällä tai käyttämällä virtuaalilaseja. Juttu on niin uusi, että julkaisumedioita sekä laadukkaita kameroita ei ole juurikaan vielä saatavilla. Youtube näytti esimerkkiä joku aika sitten ja toi palveluunsa mahdollisuuden lisätä ja katsoa 360-videoita. Facebook seurasi perässä hiljattain. On silti jotenkin hykerryttävää, kuinka harva loppujen lopuksi vielä tietää 360-videoista yhtään mitään. Itse näen formaatissa vahvaa potentiaalia ja seuraan mitä se tuo tullessaan.

Suomen tiettävästi ensimmäisiä videotaloja, jotka tuottaa hyvälaatuisia 360-videopalveluita on PlanetVideo. Koska tällähetkellä markkinoilla ei ole vielä kameran kameraa, joka kykenisi kelvolliseen 360-videolaatuun, palveluntarjoajia ja sisältöä ei juuri ole. Planetvideo muiden vastaavien muassa käyttääkin itse koostamaansa kamerakalustoa ja voi näin ollen tuottaa hyvälaatuisia 360-videoita. Heillä on myös kattavaa ja helposti luettavaa lisätietoa 360-videoformaatista: http://www.planetvideo.fi

Lentoharjoituksia: Ladybird v2

Ostin eilen pienen leppäkertun. Kyseessä on Walkeran minikokoinen quad kopteri, Ladybird v2. Tämä kämmenelle mahtuva multikopteri on osoittautunut oikein mukavaksi ja haasteelliseksi ajanvietteeksi.

Tähän ei kyllä mun kamerat mahdu, mutta se riittää että on söpö ulkokuori. Syy miksi ostin tämä, on se että hankin simulaattorin lisäksi pientä tuntumaa multikopterin hallinnasta ennen varsinaista isoa ja kallista kopteria. Sinänsä hyvä että ostin tämän, sillä leppiksestä meni ensimmäisen akun yhteydessä yksi neljästä jalasta. Eihän tuo meinannut pysyä hansikkaassa mitenkään. Pelkkä leijutuskin on aikas.. öö.. ei niin helppoa. Muutaman akullisen jälkeen tämä alkaa jo sujua jotenkin, mutta... Ulkonakin uskalsin jo käydä.. On tämä jännää..

Mobiilit tallentimet testissä: Zoom H4N, Tascam DR-40, Roland R-26

Ulkoinen tallennin saattaa olla hyvä vekotin tilanteessa, missä tarvitaan laadukasta kenttä-äänitystä. Keskiluokkaisetkaan kamerat eivät omaa kovin hyviä äänituloja, joten syntyy tarve vähintäänkin ulkoiselle etuasteelle. Minulla tarve nousi äänisuunnitelupuolelta. Olen tekemässä omaa äänikirjastoa, johon tarvitsen erilaisia efektiääniä. Tässä hommassa monbiilius on valttia, ja mikäs sen parempaa kuin taskuun mahtuva tallennin jossa on sisäänrakennettuna stereomikrofoni.

Mutta puhutaanpa hieman elokuvaajan näkökulmasta. Olen tähän saakka välttänyt kameran omia sisäänrakennettuja mikrofoneja niiden tuottaman suhinan ja kehnon äänenlaadun vuoksi. Sisäisten mikrofonien sijaan olen käyttänyt erillistä haulikkomikrofonia (Rode ntg-2) kameran päällä. Ääni mikrofonista menee suoraan kameran mikrofoniliitäntään. Koska kameran sisäiset etuasteet eivät ole laatukamaa, ääniraita suhisee melkoisesti, varsinkin hiljaisemmissa hetkissä.

Kun tähän ongelmaan lähdetään hakemaan ratkaisua, on käytännössä pari vaihtoehtoa: Joko ajetaan mikrofonisignaali erillisen akkukäyttöisen etuasteen läpi kameran äänisisääntuloon, tai tallennetaa mikrofoniääni erillisellä tallentimella/kenttämikserillä. Jälkimmäinen vaihtoehto vaatii jälkikäsittelyssä uuden työvaiheen, jossa synkataan äänitetty ääni ja kuva keskenään. Ammattitallentimissa on tätä työtä helpottamassa juokseva aikakoodi. Yhdessäkään nyt testissä olevasta tallentimesta ei tätä ominaisuutta löydy.

Testissä on siis kolme suosittua prosumer luokan tallenninta. Olen tehtnyt kattavan äänitystestiohjelman jonka tuloksia voi kuunnella lopussa löytyvän videon avulla.

Zoom H4n

Tämä on sen edeltäjänsä, H4:n ohella ehkä kaikkein suosituin prosumer luokan tallennin. H4n parannuksia suhteessa edeltäjäänsä on mm. neljän raidan samanaikainen tallennus, suurempi näyttö ja virtalähteestä johtuvan sähköisen melun vähentäminen. On myös joitakin huononnuksia, kuten linjatasoisien sisääntulojen puute.

Rakenne ja Tuntuma

Käteen otettaessa Zoom on muovinen. Muovia se onkin kauttaaltaan. Sivun harmaat kaistaleet ovat miellyttävän tuntuiset. Sivussa olevan muistikorttiaukon suojus on heppoinen kumiläpyskä, joka saattaa jossakin vaiheessa löystyä tai irrota kokoanaan. Sisäisen mikrofonit ovat niin ikään muovia ja suojaamattomana alttiina kolhuille. Nappuloiden vaste on hyvän tuntuinen.

Käyttäminen

Valikkosurffaus on Zoomissa ärsyttävää. Joitakin asioita voidaan säätää kätevästi suoraan etupaneelista, kuten äänitystilanteessa sisääntylojen valinnat. Sivulla on pieni menu nappula, jota painamalla avautuu valikko josta voidaan tehdä suurin osa säädöistä. Valikossa liikutaan laitteen sivulla olevaa pientä rullaa käyttäen, joka on todella ärsyttävää.

Etupaneelissa on normaalit rec, pause, stop ja kelaus nappulat. Sisääntulot määritellään kätevästi kolmella etupaneelissa olevalla nappulalla (mic, 1 ja 2).  Tämä on hieno ominaisuus joka puuttuu kolmikon muista laitteista. Nauhoitus lähtee käyntiin kahden rec näppäimen painalluksen jälkeen. Äänentason säädin löytyy laitteen sivulta. Se on näpyteltävä +/- säädin, joka on epäkäytännöllinen. Ainoastaan Rolandista löytyy kunnon säätöpyörät etupaneelista.

Ominaisuudet

Zoom tarjoaa kolmikosta laajimmat ominaisuudet. Siinä on sisäänrakennettuja efektejä ja prosessoreita, erityisesti kitaristeille suunnattuja sellaisia. Itselleni nämä ominaisuudet ovat toisarvoisia. Zoomia voidaan käyttää Rolandin tapaan USB äänikorttina. Zoomilla voidaan äänittää neljä kanavaa samaan aikaan.

Zoom toimii kahdella AA patterilla.

Ääni

Zoomissa on kolmikon paras mikrofonipari. Mikrofonit ovat äänenlaadullisesti parhaimmat, eivätkä ne kohise niin paljon kuin kahden muun laitteen mikrofonit. Sisäiset mikrofonit ovat kiinteästi XY muodostelmassa, mutta niitä voidaan pyörittämällä kääntää joko 90 tai 180 asteen kulmassa toimivaksi stereopariksi. Stereokuvan erottelevuus on erittäin selkeä ja testikolmikon paras.

Zoom tarjoaa kaksi yhdistettyä XLR ja 1/4" sisääntuloa sekä 3,5mm stereo sisääntulon, Sisääntulot ovat mikrofoni ja instrumenttitasoiset. Toisin kuin testikolmikon muut laitteet, Zoom ei tarjoa linjatasoista sisääntuloa.

Sisäisääntulojen sisäiset etuasteet ovat suorastaan huonot. Kohinaa on paljon. Tämä korostuu etenkin epäherkillä mikrofoneilla, kuten suositun Rode NTG-2:sen tapauksessa. Kohina on niin suurta, että Zoom käytännössä vaatii erillisen etuasteen vakavampaa käyttöä varten.

Äänitykseen tulee outo vinkumista ja häiriötä jo puolen tunnin jälkeen, jos käytetään phantom virtaa.

Plussat ja miinukset

+ Hyvät sisäiset mikrofonit
+ Hyvä valikoima sisäisiä efektejä ja prosessoreita
+ Helppo sisääntulovalinta
+ täysiverinen 4-raituri
- Todella huonot sisäiset etuasteet sisääntuloissa
- Huonot limitterit
- Ei linjatasoista sisääntuloa
- Säädöt ja valikot hankala käyttää
- Todella huono akkukesto, varsinkin Phantom viralla
- Rupeaa vinkumaan ja rätisemään hyvinkin nopeasti pattereiden menetettyä tehoja.
- Ulkoiset mikrofonit eivät ole fyysisesti suojattu

Tascam DR-40

Tascam on Zoomin ohella toinen hyvin suosittu tallennin. Se on hieman Zoomia halvempi, mutta sen mukana ei yleensä toimiteta esim. virtalähdettä, joka erikseen ostettuna on muutamia kymppejä.

Rakenne ja Tuntuma

Tacam on kädessä yhtä muovisen tuntuinen kuin Zoom ja Roland. Se on tehty kokonaan muovista, lukuunottamatta mikrofonien suojarautoja. Näppäintuntuma on hyvä ja miellyttävä.

Käyttäminen

Valikkosurffaus on Tascamissa miellyttävää. Toisin kuin Zoomissa, Tascamissa surffaus hoidetaan etupaneelin avulla. Sisääntulojen valinta on hankalampaa kuin Zoomissa, mutta nopeampaa kuin Rolandissa.

Etupaneelissa on normaalit rec, pause, stop ja kelaus nappulat. Nauhoitus lähtee käyntiin kahden rec näppäimen painalluksen jälkeen. Äänentason säädin löytyy Zoomin tavoin laitteen sivulta. Se on näpyteltävä +/- säädin, joka on epäkäytännöllinen. Edelleen ainoastaan Rolandista löytyy kunnon säätöpyörät etupaneelista.

Ominaisuudet

Tascam on kolmikoista riisutuin ominaisuuksiensa puolesta. Siinä ei oikeastaan ole muutamaa kaikua lukuunottamatta mitään muita efektejä tai prosessoreita eikä se toimi USB äänikorttina kuten kolmikon muut laitteet. Siinä on kuitenkin testikolmikosta ainoat lukkiutuvat XLR.liittimet. Tascam tarjoaa neljän samanaikaisen kanavan tallennuksen.

Tascam toimii kolmella AA patterilla.

Ääni

Sisäiset mikrofonit ovat testikolmikon välimaastossa. Ne ovat kuitenkin lähes Zoomin tasoiset joka suhteessa. Ne kohisevat hieman enemmän kuin Zoomin omat. Äänenlaatu on melko samanlainen; Ehkä omaan makuuni hieman kehnompi. Mikrofonit voidaan kääntää kahteen asentoon. XY asennossa stereokuva on kapeampi kuin levitetyssä mikrofoniasennossa.

Toisin kuin kolmikon muut laitteet, Tascamista ei löydy 3,5mm stereo sisääntuloa. Toisin sanoen Tascamia ei voi käyttää äänitettäessä kahta useammalla ulkoisella mikrofonilla tai muulla äänilähteellä. Tascamissa on vain kaksi yhdistettyä XLR ja 1/4" sisääntuloa. Toisin kuin Zoomissa, Tascam tarjoaa Rolandin tavoin mikrofoni ja instrumenttitasoisien sisääntulojen lisäksi myös linjatasoiset sisääntulot.

Sisääntulojen etuasteet ovat hieman hiljaisemmat kuin Zoomissa, mutta jäävät paljon jälkeen Rolandin omista.

Plussat ja miinukset

+ Lukkiutuvat XLR-liittimet
- Huonot etuasteet sisääntuloissa
- Ei 3,5mm stereo sisääntuloa.
- Ei toimi USB äänikorttina
- Ei virtalähdettä mukana (lisävarusteena saa usb virtalähteen)

Roland R-26

 

Roland on uudempi tulokas. Se on fyysiseltä kooltaan selvästi isompi kolmikon muihin laitteisiin verrattuna. Roland on kolmikon kallein laite ja noin kolme kertaa Tascamin hintainen.

Rakenne ja Tuntuma

Roland on iso. Se on paljon paksumpi, leveämpi ja pidempi kuin Zoom tai Tascam. Tämä ei mene enään taskuun. Silti Roland on todella kevyt. Rakenne on muovia, paitsi kyljet, jotka ovat metallia. Niin ikään nappuloiden tuntuma on hyvä. Hopeiset mikrofonikehikot eivät ole metallia. Silmiin pistää suuri näyttö, joka on mallia kosketus.

Käyttäminen

Rolandin käyttö on hieman ärsyttävää valikkosurffausta ja kosketusnäytön näpyttelyä. Eniten ärsyttää sisääntulojen valinnan vaikeus, joka tehdään monen valikkotason takaa ja kosketusnäyttöä näpyttelemällä. Jopa Tascamissa tämä on toteutettu paremmin.

Etupaneelissa on normaalit rec, pause, stop ja kelaus nappulat. Nauhoitus lähtee käyntiin kahden rec näppäimen painalluksen jälkeen.

Rolandin käyttö on miellyttävää, kun säädetään tallennusvoimakkuuden tasoja. Sen iso selkeä näyttö kertoo tarkasti desibelimäärät piikkeineen. Rolandissa on kolmikon ainoana laitteena mahtavat tallennusvoimakkuuden säätöön tarkoitetut pyörät etupaneelissa.

Ominaisuudet

Roland tarjoaa kolmikon ainoana laitteena kuuden kanavan samanaikaisen tallennuksen. Siihen on sisäänrakennettu kasa äänenmuokkausominaisuuksia. Rolandia voidaan myös käyttää Zoomin tavoin USB äänikorttina.

Roland toimii neljällä AA patterilla.

Ääni

Rolandissa on kaksi sisäänrakennettua stereoparia. Toinen pari on perus XY ja toinen pallokuvioinen. Rolandin sisäiset mikrofonit jättävät paljon toivomisen varaa. XY:t kohisevat valtavasti, pallokuvioiset ovat paremmat, mutta edelleen äänekkäät. Äänen laatu ei yllä Tascamin tai Zoomin jämäkälle, luonnolliselle ja erottelevalle tasolle.

Roland tarjoaa muiden tavoin kaksi yhdistettyä XLR ja 1/4" sisääntuloa sekä 3,5mm stereo sisääntulon. Roland tarjoaa Tascamin tapaan mikrofoni, instrumentti ja linjatasoiset sisääntulot.

Sisääntulojen sisäiset etuasteet ovat melko hyvät ja hiljaiset. Ne ovat täysin eri planeetalta verrattuna Zoomiin ja Tascamiin.

Plussat ja miinukset

+ Muita huomattavasti paremmat sisäiset etuasteet sisääntuloille
+ Kuuden raidan yhtäaikainen tallennus
+ Neljä sisäistä mikrofonia (2 stereoparia)
+ Suuret säätöpyörät etuasteen ohjaamiseen
+ Äänimuistiinpanotoiminto
- Huonot sisäiset mikrofonit
- Suurikokoinen

Video

(tulossa)

Yhteenveto

Roland R-26 on selkeä valinta silloin, kun on tarvetta äänittää esim. puomimikillä tai muilla ulkoisilla mikrofoneilla. Se ei välttämättä tarvitse erillisiä etuasteita, sillä se omaa riittävän hyvät itsessään. Sen suuret äänentason säätimet ovat erittäin iso plussa tässä touhussa.

Jos tarve on enemmän sisäisille mikrofoneille, jättäisin Rolandin hyllyyn ja katsoisin ennemmin Zoomin suuntaan. Zoomissa on ihan ok sisäiset mikrofonit, mutta sen sisääntulojen etuasteet ovat käytännössä käyttökelvottomat. En ostaisi pelkkää Zoomia kenttätallentimeksi. Tällainen käyttö vaatii Zoomin rinnalle ulkoisen etuasteen. Lisäksi Zoom ei kestä phantomin kanssa juuri puolta tuntia pitempään kentällä. Nappimikeillä Zoom on varmasti toimiva kapistus. Zoom sopii hyvin kameran nokalle stereomikrofoniksi, mobiiliksi stereomikrofoniksi ja sisäisten efektiensä. 4-raita ominaisuutensa ja kaappimallinnuksiensa ansiosta kitaristeille demojen ja ideoiden äänittämiseen.

Tascam on väliinputoaja. Se on oikeastaan kaikella tapaa kompromissi näiden kahden laitteen plussien ja miinusten väliltä. Siinä on kohtalaiset sisäiset mikrofonit ja Zoomia hitusen paremmat sisäiset etuasteet, mutta ei 3,5mm stereosisääntuloa tai USB äänikorttimahdollisuutta. Siinä on myös linjatasoiset sisääntulot jotka taas Zoomista puuttuu. Tascam on kuitenkin kolmikosta edullisin laite. Sen saa halvimmillaan jopa 150 dollarilla, eli puolet halvemmalla kuin Zoom ja kolme kertaa halvemmalla kuin Roland. Jos on tarve äänittää paljon linjatasoista ääntä ja samaan aikaan mahdollisesti sisäisillä mikeillä tilaääntä, Tascam on paras valinta tähän.

Oma netti-tv: Playbees TV

Playbees TV

Vihdoinkin aloitettiin upouuden netti-tv:n testilähetykset torstaina. Tarkoituksena oli soittaa musaa ja fiilistellä Dj Preal:n kanssa, mutta
ääniongelmien vuoksi tyydyttiin savukoneen ja vilkkuvalojen ryydittämään FB tsättiin. Noh, oli ainakin hauskaa. Ja 40 ihmisellä oli toivottavasti myös hauskaa.
Seuraavalla kerralla sitten kaikki pelaa. Jookos?

Laitteistoa pitää parantaa. Pitää ostaa ainakin langaton mikki, videokaappauskortti, videolähettimiä, pienempi mikseri ja uusi läppäri.

Sitten pitää tehdä vielä pari videoinserttiä logoista ym. mitä voidaan tunkea lähetyksen sekaan.

Kunnollinen broadcastaus ohjelmisto on myös hakusessa. Tällä hetkellä valinta taitaa osua Wirecast nimiseen ohjelmaan.

Uusi blogi on avattu kanavaa varten:
http://playbeestv.blogspot.fi/

Tässä blogissa ei enään keskitytä ko. kanavan toimintaan syvällisesti. Jutut jatkuvat kanavan omassa blogissa.

Pöytä dolly

Väväsin sitten tuollaisen pöytämallisen dollyn. Kävin Bauhaussista hakemassa yhden metallilaatan, neljä L mallista verhotangon pidikettä, kasa muttereita, siipimuttereita ja pultteja. Ostin kesällä kirppikseltä viidellä eurolla vanhat rullaluistimet joista vandalisoin pöyrät dollyyn.

Näistä kilkkeistä sen tein:

Ja tässä lopputulos:

Hieman videota:



Pöytä dolly on kiva työkalu monessa tarkoituksessa. Sillä voi tehdä kamera-ajoja tasaisella alustalla, kuten lattialla. Sisätilat on oikeastaan ainoa käyttökohde tällaiselle vaunulle. Tämän dollyn molemmat pyöräakselit voidaan kääntää, joten dolly saadaan kääntymään lähes paikallaan. Sisätiloissa tämä on kätevämpi kuin slideri, sillä tällä voi ajella pitkiä ajoja ilman että kiskot loppuvat. Lisäksi tällä voi tehdä kaarroksia, mitä slidereillä ei voi. Tämä kulkee helposti myös mukana! Näppärä pikku työkalu.

Testissä kolme kamera slideriä: Glidetrack 775 SD Shooter, Glidetrack 775 HD ja Glidetrack 775 HD Hybrid

Noniin, nyt on sitten Digitarvikkeelta saatu yht. kolme slideriä. Näistä pitäisi valita se paras.

Kaikki kolme slideriä on 75 cm pituisia. Tuo pituus on sopiva kompromissi kuljetettavuuden ja pituuden suhteen. 75 cm kisko on jo sen verran pitkä, että sillä saa tehtyä suurimman osan hitaista ajoista. Se on myös tarpeeksi lyhyt, jotta sitä vielä jaksaa kantaa mukanaan ilman että tarvittaisiin autokyytiä. Seuraavassa pohditaan vähän näiden kolmen mallin heikkouksia ja vahvuuksia. Testissä kelkan ja kameran välissä on Manfrotton 128RC videopää.

Glidetrack 775 SD Shooter

SD on Glidetrack tuoteperheen kevyin malli. Sen kisko on kapeampi ja kevyempi, mutta myös taipuisampi ja heikompi järkkäriä suuremmalla kuormalla.Sen päätyjalakset ova myös kapeammat ja kevyemmät kuin HD mallissa. SD mallissa on myös pienempi kelkka kuin HD mallissa. Tämä minun SD mallini on Shooter malli, mikä tarkoittaa sitä, että kiskoa voi käyttää myös olkatukena. Shooter mallissa on säädettävät käsikahvat toisen jalaksen molemmilla sivuilla, keskikahva jalaksen alla sekä kiskon alapuolella pieni pehmuste olkapään kohdalla.

SD on kevyt kantaa ja sen ottaa mielellään mukaan vaikkapa ihan varmuuden vuoksi kaupungille lähtiessä. Paras pituus kuljetusta ajatellen olisi 50cm, mutta tämäkin menettelee. Olkapäätuki käytössä tämä on hieman liian pitkä. Kokeilin kiskoa Panasonic GH2 mikrojärkkärillä ja suhteellisen painavalla Sigman 17-50mm obtiikalla. Kokeilin myös painavalla Sony FX1 semi-pro kameralla. GH2 liukui hyvin ja FX1 liukui myös yllättävän hyvin, vaikkakin vaati suurempaa voimaa ja hieman kikkailua sulavan liikkeen aikaansaamiseksi. Kummallakaan kameralla tilttaus tai panorointi ei onnistunut, vaan jumitti kelkkaa liikaa painopisteen siirtyessä. Isommalla obtiikalla järkkärin kanssa ongelmat kasvaisivat entisestään. Kelkkaa pitäisi jollakin tavalla painaa samalla, jotta painopiste pysyisi kelkan keskellä. Perus liu-uttelut onnistuvat kuitenkin suhteellisen hyvin. Kun kisko asennetaan kolmijalalle, SD mallin heppoinen raide joutuu koville. Varsinkin FX1:n tapauksessa kisko notkahtelee lähestyttäessä ääripäitä. Ja tämähän näkyy kuvassa.

Glidetrack 775 HD

HD mallin kisko on leveä, jämäkkä ja painava. Kelkka on suurempi kuin SD mallissa. Jalakset ovat pidemmät ja painavammat kuin SD mallissa. Tämä on valmistajan mukaan tarkoitettu järkkäriä painavammille kameroille.

HD malli painaa melkoisesti. Kelkka on iso ja kisko jämäkkä. Tasainen liu-uttaminen ei vaadi niin suurta tasapainottamista ja HD malli liu-uttaa sulavammin molempia kameroita. Tilattaus ja panorointi liu-un aikana ei onnistu vieläkään kovin hyvin, vaan ne tahmaa kelkan liikettä. Kolmijalalle asennettuna kisko ei juuri notkahtele ääripäissään. Kaiken kaikkiaan HD mallissa on paljon jämäkämpi tuntu ja sillä on helpompi saada sulavampaa liukua painavammillakin kameroilla/objektiiveilla kuin SD mallilla.

Glidetrack 775 HD Hybrid

Hybrid malli on kuin HD, mutta siinä on muutama parannus. Tärkein näistä lienee kuulalaakeroitu kelkka. Siinä missä tavallisissa malleissa on vain kitkalevyt kelkassa, tässä on kelkan sisään rakennettu pyörästö.Toinen parannus on jalaksien päissä olevat säädettävät jalat. Tämä mahdollistaa kiskon asentamisen aina vaakasuoraan epätasaisessakin maastossa.

Tämä hybrid painaa vieläkin enemmän kuin HD. Tämä on jo niin painava näinkin lyhyenä, että tätä ei viitsisi ottaa mukaan ihan vain muuten vaan. Kuulalaakeroitu kelkka jakaa omat mielipiteeni. Se parantaa tiettyjä asioita, mutta siinä on ongelmansakin. Tavallisien mallien ongelmana on kelkan jumiutuminen, jos painopiste on väärin ja tämän johdosta panorointi ja tilttaus on ollut lähes mahdotonta. Hybridin kelkan rullat ottavat painon vastaan ennen kitkalevyjä ja sen vuoksi panorointi ja tilttaus on varauksin mahdollista. Kelkka ei ole täysin jumiutumaton, mutta harjoittelulla helpommin hallittavissa. Tavallisien mallien kelkat ovat tulleet raskaammiksi mitä raskaampaa kameraa on lyönyt päälle. Hybridin kelkkaa voi liikuttaa vaikka sormenpäällä kevyesti riippumatta päälle ladatusta painosta. Tämä on myös heikkous. Etenkin kevyillä kameroilla tasaisen hitaan liu-un saavuttaminen on vaikeampaa kitkan puutteen vuoksi. Tätä voi kompensoida kelkan jarruruuvia kääntämällä. Se ei kuitenkaan testieni perusteella takaa yhtä sulavaa hidasta liu-uttamista kuin tavallisien mallien kelkoilla. Hybridin kelkka on siis kaksijakoinen. Se toisaalta parantaa liu-un sulavuutta ja toisaalta tekee liu-usta epätasaisempaa riippuen tilanteesta.

Hybrid on ylivoimaisesti paras säädettävyydeltään. Säädettävät jalakset ovat iso plussa. Muissa malleissa tarvitsee etsiä tasainen alusta tai kasata jalaksien alle koroketta jotta kiskon saa suoraan. Hybridin voi lättästä lähes mihin tahansa ja säätää se nopeasti suoraksi. Ominaisuuden ansiosta kiskon voi ripustaa myös pystysuoraan riippumaan säädettävistä jaloistaan.

Kaikkia malleja kokeiltuani huomasin, että en pärjääkään yhdellä kiskolla. Tarvitsen ainakin kolme kiskoa. Yhden matkakäyttöön. Tähän tarkoitukseen voisi sopia esim. 50cm. SD malli. Toisen peruskäyttöön. Tällaisessa käytössä 75cm tai 100cm olisi sopiva pituus ja kiskon pitäisi olla jykevä. Tällaiseen käyttöön valitsisin esim. 75cm HD Hybridin. Kolmas kisko tulisi pitkiin liu-utuksiin. Tällaiseen käyttöön soveltuisi esim. 200cm HD hybrid. Näille kaikille kiskoille tulisi yhteishintaa jo niin paljon, että taidan tyytyä yhden tai kahden kiskon kompromissiin. Jätin itselleni 775 HD hybridin (400e) ja palautin kaksi muuta kiskoa. Katsotaan sitten tulevaisuudessa lisähankintoja. Valmistaja myy tuota HD kiskoa erikseen eri mittaisina pätkinä. Olenkin ajatellut, että ostan rinnalle joko 200cm kiskon, tai 100cm kiskon. Tuon 100cm kiskon voinee sitten yhdistää jollakin pilipali ratkaisulla tuohon 75cm. kiskoon, jolloin minulla olisi sitten helposti kuljetettava 1,7m kisko tarpeen varalle. Seuraavaksi pitäisi keksiä joku ratkaisu matkakiskolle.. Ehkä teen itse.. Katsotaan..

Kaikissa Glidetrack kiskoissa on yksi suuri heikkous. Ne perustuvat kaikki Igus lineaarijohtimiin. Johtimet eivät ole alunperin kehitetty epätasapainoisen kuorman tasaiseen manuaaliseen liikuttamiseen. Tämä näkyy siitä, että on mahdotonta saada täysin sulavaa liukua aikaiseksi ja mukaan tulee väkisin nykäisyjä tai epätasaisuutta. Markkinoilla on paljon parempia tuotteita, mutta ne ovat myös kalliimpia. Ottaisin heti jonkun muun valmistajan kiskon, jos viitsisin laittaa rahaa likoon tuhannen euron edestä. Nyt mennään toistaiseksi GT:llä.

Idea

Tämän blogin tarkoitus on kertoa kasvutarina alusta asti. Tarina minusta, joka ei vielä tänään tiennyt paljoakaan elokuvaamisesta, siihen liittyvästä kalustosta, tekniikoista ja ajatuksista. Siitä koko maailmasta, jonka jälki heijastuu tyhjästä valkokankaasta..