Playbees TV
Vihdoinkin aloitettiin upouuden netti-tv:n testilähetykset torstaina. Tarkoituksena oli soittaa musaa ja fiilistellä Dj Preal:n kanssa, mutta
ääniongelmien vuoksi tyydyttiin savukoneen ja vilkkuvalojen ryydittämään FB tsättiin. Noh, oli ainakin hauskaa. Ja 40 ihmisellä oli toivottavasti myös hauskaa.
Seuraavalla kerralla sitten kaikki pelaa. Jookos?
Laitteistoa pitää parantaa. Pitää ostaa ainakin langaton mikki, videokaappauskortti, videolähettimiä, pienempi mikseri ja uusi läppäri.
Sitten pitää tehdä vielä pari videoinserttiä logoista ym. mitä voidaan tunkea lähetyksen sekaan.
Kunnollinen broadcastaus ohjelmisto on myös hakusessa. Tällä hetkellä valinta taitaa osua Wirecast nimiseen ohjelmaan.
Uusi blogi on avattu kanavaa varten:
http://playbeestv.blogspot.fi/
Tässä blogissa ei enään keskitytä ko. kanavan toimintaan syvällisesti. Jutut jatkuvat kanavan omassa blogissa.
perjantai 14. syyskuuta 2012
perjantai 7. syyskuuta 2012
Pöytä dolly
Väväsin sitten tuollaisen pöytämallisen dollyn. Kävin Bauhaussista hakemassa yhden metallilaatan, neljä L mallista verhotangon pidikettä, kasa muttereita, siipimuttereita ja pultteja. Ostin kesällä kirppikseltä viidellä eurolla vanhat rullaluistimet joista vandalisoin pöyrät dollyyn.
Näistä kilkkeistä sen tein:
Ja tässä lopputulos:
Hieman videota:
Pöytä dolly on kiva työkalu monessa tarkoituksessa. Sillä voi tehdä kamera-ajoja tasaisella alustalla, kuten lattialla. Sisätilat on oikeastaan ainoa käyttökohde tällaiselle vaunulle. Tämän dollyn molemmat pyöräakselit voidaan kääntää, joten dolly saadaan kääntymään lähes paikallaan. Sisätiloissa tämä on kätevämpi kuin slideri, sillä tällä voi ajella pitkiä ajoja ilman että kiskot loppuvat. Lisäksi tällä voi tehdä kaarroksia, mitä slidereillä ei voi. Tämä kulkee helposti myös mukana! Näppärä pikku työkalu.
Näistä kilkkeistä sen tein:
Ja tässä lopputulos:
Hieman videota:
Pöytä dolly on kiva työkalu monessa tarkoituksessa. Sillä voi tehdä kamera-ajoja tasaisella alustalla, kuten lattialla. Sisätilat on oikeastaan ainoa käyttökohde tällaiselle vaunulle. Tämän dollyn molemmat pyöräakselit voidaan kääntää, joten dolly saadaan kääntymään lähes paikallaan. Sisätiloissa tämä on kätevämpi kuin slideri, sillä tällä voi ajella pitkiä ajoja ilman että kiskot loppuvat. Lisäksi tällä voi tehdä kaarroksia, mitä slidereillä ei voi. Tämä kulkee helposti myös mukana! Näppärä pikku työkalu.
Testissä kolme kamera slideriä: Glidetrack 775 SD Shooter, Glidetrack 775 HD ja Glidetrack 775 HD Hybrid
Noniin, nyt on sitten Digitarvikkeelta saatu yht. kolme slideriä. Näistä pitäisi valita se paras.
Kaikki kolme slideriä on 75 cm pituisia. Tuo pituus on sopiva kompromissi kuljetettavuuden ja pituuden suhteen. 75 cm kisko on jo sen verran pitkä, että sillä saa tehtyä suurimman osan hitaista ajoista. Se on myös tarpeeksi lyhyt, jotta sitä vielä jaksaa kantaa mukanaan ilman että tarvittaisiin autokyytiä. Seuraavassa pohditaan vähän näiden kolmen mallin heikkouksia ja vahvuuksia. Testissä kelkan ja kameran välissä on Manfrotton 128RC videopää.
Glidetrack 775 SD Shooter
SD on Glidetrack tuoteperheen kevyin malli. Sen kisko on kapeampi ja kevyempi, mutta myös taipuisampi ja heikompi järkkäriä suuremmalla kuormalla.Sen päätyjalakset ova myös kapeammat ja kevyemmät kuin HD mallissa. SD mallissa on myös pienempi kelkka kuin HD mallissa. Tämä minun SD mallini on Shooter malli, mikä tarkoittaa sitä, että kiskoa voi käyttää myös olkatukena. Shooter mallissa on säädettävät käsikahvat toisen jalaksen molemmilla sivuilla, keskikahva jalaksen alla sekä kiskon alapuolella pieni pehmuste olkapään kohdalla.
SD on kevyt kantaa ja sen ottaa mielellään mukaan vaikkapa ihan varmuuden vuoksi kaupungille lähtiessä. Paras pituus kuljetusta ajatellen olisi 50cm, mutta tämäkin menettelee. Olkapäätuki käytössä tämä on hieman liian pitkä. Kokeilin kiskoa Panasonic GH2 mikrojärkkärillä ja suhteellisen painavalla Sigman 17-50mm obtiikalla. Kokeilin myös painavalla Sony FX1 semi-pro kameralla. GH2 liukui hyvin ja FX1 liukui myös yllättävän hyvin, vaikkakin vaati suurempaa voimaa ja hieman kikkailua sulavan liikkeen aikaansaamiseksi. Kummallakaan kameralla tilttaus tai panorointi ei onnistunut, vaan jumitti kelkkaa liikaa painopisteen siirtyessä. Isommalla obtiikalla järkkärin kanssa ongelmat kasvaisivat entisestään. Kelkkaa pitäisi jollakin tavalla painaa samalla, jotta painopiste pysyisi kelkan keskellä. Perus liu-uttelut onnistuvat kuitenkin suhteellisen hyvin. Kun kisko asennetaan kolmijalalle, SD mallin heppoinen raide joutuu koville. Varsinkin FX1:n tapauksessa kisko notkahtelee lähestyttäessä ääripäitä. Ja tämähän näkyy kuvassa.
Glidetrack 775 HD
HD mallin kisko on leveä, jämäkkä ja painava. Kelkka on suurempi kuin SD mallissa. Jalakset ovat pidemmät ja painavammat kuin SD mallissa. Tämä on valmistajan mukaan tarkoitettu järkkäriä painavammille kameroille.
HD malli painaa melkoisesti. Kelkka on iso ja kisko jämäkkä. Tasainen liu-uttaminen ei vaadi niin suurta tasapainottamista ja HD malli liu-uttaa sulavammin molempia kameroita. Tilattaus ja panorointi liu-un aikana ei onnistu vieläkään kovin hyvin, vaan ne tahmaa kelkan liikettä. Kolmijalalle asennettuna kisko ei juuri notkahtele ääripäissään. Kaiken kaikkiaan HD mallissa on paljon jämäkämpi tuntu ja sillä on helpompi saada sulavampaa liukua painavammillakin kameroilla/objektiiveilla kuin SD mallilla.
Glidetrack 775 HD Hybrid
Hybrid malli on kuin HD, mutta siinä on muutama parannus. Tärkein näistä lienee kuulalaakeroitu kelkka. Siinä missä tavallisissa malleissa on vain kitkalevyt kelkassa, tässä on kelkan sisään rakennettu pyörästö.Toinen parannus on jalaksien päissä olevat säädettävät jalat. Tämä mahdollistaa kiskon asentamisen aina vaakasuoraan epätasaisessakin maastossa.
Tämä hybrid painaa vieläkin enemmän kuin HD. Tämä on jo niin painava näinkin lyhyenä, että tätä ei viitsisi ottaa mukaan ihan vain muuten vaan. Kuulalaakeroitu kelkka jakaa omat mielipiteeni. Se parantaa tiettyjä asioita, mutta siinä on ongelmansakin. Tavallisien mallien ongelmana on kelkan jumiutuminen, jos painopiste on väärin ja tämän johdosta panorointi ja tilttaus on ollut lähes mahdotonta. Hybridin kelkan rullat ottavat painon vastaan ennen kitkalevyjä ja sen vuoksi panorointi ja tilttaus on varauksin mahdollista. Kelkka ei ole täysin jumiutumaton, mutta harjoittelulla helpommin hallittavissa. Tavallisien mallien kelkat ovat tulleet raskaammiksi mitä raskaampaa kameraa on lyönyt päälle. Hybridin kelkkaa voi liikuttaa vaikka sormenpäällä kevyesti riippumatta päälle ladatusta painosta. Tämä on myös heikkous. Etenkin kevyillä kameroilla tasaisen hitaan liu-un saavuttaminen on vaikeampaa kitkan puutteen vuoksi. Tätä voi kompensoida kelkan jarruruuvia kääntämällä. Se ei kuitenkaan testieni perusteella takaa yhtä sulavaa hidasta liu-uttamista kuin tavallisien mallien kelkoilla. Hybridin kelkka on siis kaksijakoinen. Se toisaalta parantaa liu-un sulavuutta ja toisaalta tekee liu-usta epätasaisempaa riippuen tilanteesta.
Hybrid on ylivoimaisesti paras säädettävyydeltään. Säädettävät jalakset ovat iso plussa. Muissa malleissa tarvitsee etsiä tasainen alusta tai kasata jalaksien alle koroketta jotta kiskon saa suoraan. Hybridin voi lättästä lähes mihin tahansa ja säätää se nopeasti suoraksi. Ominaisuuden ansiosta kiskon voi ripustaa myös pystysuoraan riippumaan säädettävistä jaloistaan.
Kaikkia malleja kokeiltuani huomasin, että en pärjääkään yhdellä kiskolla. Tarvitsen ainakin kolme kiskoa. Yhden matkakäyttöön. Tähän tarkoitukseen voisi sopia esim. 50cm. SD malli. Toisen peruskäyttöön. Tällaisessa käytössä 75cm tai 100cm olisi sopiva pituus ja kiskon pitäisi olla jykevä. Tällaiseen käyttöön valitsisin esim. 75cm HD Hybridin. Kolmas kisko tulisi pitkiin liu-utuksiin. Tällaiseen käyttöön soveltuisi esim. 200cm HD hybrid. Näille kaikille kiskoille tulisi yhteishintaa jo niin paljon, että taidan tyytyä yhden tai kahden kiskon kompromissiin. Jätin itselleni 775 HD hybridin (400e) ja palautin kaksi muuta kiskoa. Katsotaan sitten tulevaisuudessa lisähankintoja. Valmistaja myy tuota HD kiskoa erikseen eri mittaisina pätkinä. Olenkin ajatellut, että ostan rinnalle joko 200cm kiskon, tai 100cm kiskon. Tuon 100cm kiskon voinee sitten yhdistää jollakin pilipali ratkaisulla tuohon 75cm. kiskoon, jolloin minulla olisi sitten helposti kuljetettava 1,7m kisko tarpeen varalle. Seuraavaksi pitäisi keksiä joku ratkaisu matkakiskolle.. Ehkä teen itse.. Katsotaan..
Kaikissa Glidetrack kiskoissa on yksi suuri heikkous. Ne perustuvat kaikki Igus lineaarijohtimiin. Johtimet eivät ole alunperin kehitetty epätasapainoisen kuorman tasaiseen manuaaliseen liikuttamiseen. Tämä näkyy siitä, että on mahdotonta saada täysin sulavaa liukua aikaiseksi ja mukaan tulee väkisin nykäisyjä tai epätasaisuutta. Markkinoilla on paljon parempia tuotteita, mutta ne ovat myös kalliimpia. Ottaisin heti jonkun muun valmistajan kiskon, jos viitsisin laittaa rahaa likoon tuhannen euron edestä. Nyt mennään toistaiseksi GT:llä.
tiistai 3. heinäkuuta 2012
Idea
Tämän blogin tarkoitus on kertoa kasvutarina alusta asti. Tarina minusta, joka ei vielä tänään tiennyt paljoakaan elokuvaamisesta, siihen liittyvästä kalustosta, tekniikoista ja ajatuksista. Siitä koko maailmasta, jonka jälki heijastuu tyhjästä valkokankaasta..
Tilaa:
Kommentit (Atom)
